Olimme Erasmus + -projektin matkalla Slovakian Sninassa 6.-12.3.2016. Matkalle koimme kaikennäköisiä asioita ja huomasimme erilaisuuksia Suomen ja Slovakian välillä. Projektin teema on pakolaisuus ja siirtolaisuus Euroopassa. Slovakiassa teemaa käsiteltiin asiantuntijoita kuulemalla, ryhmätöitä tekemällä ja osallistujamaiden erilaisia käytäntöjä vertailemalla. Projektin seuraava tapaaminen on Italian Barissa, ja lokakuussa erasmuslaiset tulevat Lappeenrantaan.

Ensimmäisen eroavaisuuden huomasimme jo bussimatkalla Budapestistä Sninaan, suurin osa ihmisistä esimerkiksi huoltoasemilla ei nimittäin puhunut englantia lähes lainkaan. Eron huomasi myös selkeästi koulussa muiden oppilaiden kanssa puhuessa sekä opetusta kuunnellessa. Myöskään meidän isäntäperheidemme vanhemmat eivät puhuneet englantia.

Kulttuuri tuli meille tutuksi jo heti ensimmäisenä päivänä järjestetyssä tervetuliaisjuhlassa, jossa näimme kansantanssi- ja  musiikkiesityksiä sekä videoita Slovakiasta. Lisäksi virallisen osuuden jälkeen saimme nauttia slovakialaisesta perinneruoasta. Oli hienoa nähdä, kuinka ylpeitä slovakialaiset ovat omasta kulttuuristaan ja kuinka he toivat sen hienosti kaikkien nähtäville.

Koulussa ja vapaa-ajalla

Koulussa luokkatilat olivat pieniä ja melko vanhanaikaisia verrattuna meidän kouluumme. Oppitunneilla opetus tapahtui suurimmaksi osin kirjan avulla, eikä teknisiä laitteita ollut juurikaan käytössä. Koulussa ei ollut samanlaista valinnanvaraa eri oppiaineiden suhteen, kuin meillä on Suomessa. Muiden projektimaiden oppilaiden oli vaikea ymmärtää suomalaista kurssijärjestelmää ja sitä, että saamme lähes kokonaan valita itse mitä aineita haluamme opiskella.

Myös kouluruokailu aiheutti suurta hämmennystä. Ruokailutilat olivat hyvin pienet koulun kokoon nähden. Keittäjät annostelivat ruoat valmiiksi lautasille ja ruokana saattoi olla esimerkiksi omenapiirakkaa tai risottoa, päivästä riippuen. Ruokaa ei heitetty hukkaan, vaan keittäjät nylkivät jopa kanankoipien pienet lihan jämät talteen. Ruoka oli myös kotona tehty usein edullisista raaka-aineista, eikä sitä turhaan heitetty pois, toisin kuin usein Suomessa teemme.

Hinnat olivat meille suomalaisille iloksemme erittäin alhaiset. Esimerkiksi ravintolassa annos, joka maksaisi Suomessa noin kymmenen euroa, saattoi maksaa noin kolme euroa. Tosin palkkataso on Slovakiassa todella paljon Suomea alhaisempi, joten hinnat ovat heille melko korkeita.

Slovakialaiset ovat erittäin vieraanvaraisia, hyvänä esimerkkinä perheidemme vanhemmat, jotka valvoivat kahteen asti aamuyöllä ottaakseen meidät lämpimästi vastaan perheeseen. Vaikka kieli olikin välillä esteenä, heidän meihin kohdistuvissa eleissä ja asenteissa näkyi aito välittäminen. Ihmiset olivat myös paljon avoimempia, mikä näkyi esimerkiksi halauksien ja poskisuudelmien vaihteluna tervehdittäessä.

Vapaa-ajan vietto nuorten keskuudessa poikkesi melko paljon suomalaisista tottumuksista. Koulun jälkeen käväistiin kotona, jonka jälkeen mentiin viettämään aikaa lähibaariin suurella porukalla. Baareissa juteltiin, pelailtiin ja katsottiin urheilua. Snina on erittäin pieni kaupunki verrattuna Lappeenrantaan, eikä baarien lisäksi ollut juurikaan muita julkisia vapaa-ajan viettoon soveltuvia paikkoja.

 

Jonna Autio ja Janina Tirronen

 

Kuvat: 
Janina Tirronen ja Pia Lempinen
Teksti: 
Jonna Autio ja Janina Tirronen

Avainsanat: