Tiedot
Luin Arto Paasilinnan teoksen Jäniksen vuosi. Yleisesti ajatukseni suomalaista kirjallisuutta kohtaan ovat hyvinkin epäileviä enkä ole oikeastaan koskaan ollut kovin kiinnostunut suomalaisesta kirjallisuudesta tai kirjoista, mutta Paasilinnan Jäniksen vuosi muutti käsitystäni todella paljon suomalaisista kirjoista.
 
Kun olin kirjastosta sen helpoimman ja lyhimmän teoksen kanssa päässyt kotiin ja aloitin sitä lukemaan, tapahtui ihme. Olin oikeasti kiinnostunut kirjasta jo heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. En oikeastaan osannut lopettaa sen lukemista kun sen kerran aloitin. Huomasinkin samana yönä, että se tunti minkä luulin lukeneeni, olikin kolme tuntia.
 
 Kirjan juoni lähtee liikkeelle, kun Vatasen työpari ajaa jäniksen yli. Vatanen lähtee etsimään jänistä ja lopulta löytää sen ja jää yksin metsään jäniksen kanssa. Tästä alkaa Vatasen ja jäniksen seikkailu, jonka aikana he kiertävät oikeastaan koko Suomen ympäri. Matkalla he joutuvat sammuttamaan tulipaloa, vetämään lehmän kahdestaan suosta, nostamaan rautaromua joesta ja karhujahtiin. Vatasen syy lähteä tähän seikkailuun oli kyllästyminen etenkin omaan vaimoonsa ja ylipäätään omaan elämäänsä.
 
 Kirjassa keskeisin piirre on oikeastaan sen kriittisyys nykyihmiseen. Paasilinna kuvaa ihmisten vieraantumista luonnosta ja korostaa sitä kertomalla, kuinka Vatasen on helpompi kiintyä jänikseen kuin ihmiseen. Toisaalta, vaikka Jäniksen vuodesta löytyykin paljon kritiikkiä, on siinä myös todella paljon huumoria.
 
  Suosittelen siis lämpimästi lukemaan teoksen. Se on todella hauska ja samalla laittaa sinut ajattelemaan esimerkiksi omaa suhdettasi luontoon. Kaiken lisäksi kirja on mukavan lyhyt eikä sen lukemiseen mene kauan.
 
Tomi Ahonen