Tunnelma oli kiihkeä, keskittynyt ja sähköinen. Oppilaat ahkeroivat luokissa ja käytävillä, ja opettajat auttoivat heitä ohjeidensa ja pyyntöjensä mukaan. Tämä ei kuitenkaan ollut unta, vaan helmikuun arkisen keskiviikkoillan totista työtä Kimpisen lukiossa. Oli penkkareiden aatto. Oli selvästi suuren juhlan tuntua, mutta silti seuraava päivä ylitti kaikki odotukset ja antoi uskomattoman hyvän fiiliksen niin juhlijoille kuin meille vielä aherruksessa jatkavillekin. Ammattitaitoisesti laadittu abigaala vei meidät nauruterapiaan, jossa raja-aidat ja ennakkoluulot kaatuivat. Kokeiltiinpa jopa iloisina seiloripoikina elämää lyseossakin ja palattiin sitten rakkaaseen Kimpiseen, jossa helpottuneina todettiin asioiden olevan oikeilla raiteillaan. Abien banderolleissa kiitokset kuuluivatkin Googlelle ja Wikipedialle, ja opettajille jaettiin suklaalumiukkoja. Nyt tuo taianomainen päivä on jo muistojen sumuisella merellä, mutta kuvat palauttavat ne värittämään arkeamme.