kimpinen
Janne Saarikiven kirjoittama kolumni Maailman lopussa ei soi pasuuna, joka on julkaistu Helsingin Sanomissa 3.11.2014, tuo esille kirjoittajansa mielipiteen maailmassa tapahtuvasta globalisaatiosta.

 

Saarikivi näkee globalisoitumisen jyrkästi negatiivisena asiana, joka johtaa maailmanloppuun, jossa jäljellä on vain yksi yhteen puristunut musta kuutio, josta kuuluu englanninkielistä jumputusta. Mielestäni Saarikivi on kuitenkin tarkastellut asiaa melko suppeasta näkökulmasta. Itse en suinkaan näe globalisaatiota pelkästään negatiivisena asiana, vaan löydän siitä myös hyviä puolia.

Olen Saarikiven kanssa samaa mieltä siitä, että on harmillista, kun kieliä ja alkukantaisia kulttuureita katoaa. Väitettä siitä, että kulttuuri olisi kaikkialla sama, en kuitenkaan voi allekirjoittaa. Omasta kotikaupungistani ei tarvitse matkata paria sataa kilometriä pidemmälle itää kohti, kun vastassa on naapurimaamme täysin erilainen maailma. Kieli, perinteet, ruokakulttuuri, valtauskonto… Lähes kaikessa löytyy selkeitä eroavaisuuksia, ja luulenpa, että erot ovat vain suurempia kauemmaksi mentäessä.

Mielestäni globalisoituminen myös tarjoaa mahdollisuuksia ja edistää tavallaan tasa-arvoa. Kulttuurien yhteen sulautuminen ehkä vähentää eriteltävien kulttuurien lukumäärää, mutta jäljelle jäävät kulttuurit ovat rikkaita ja monimuotoisia saatuaan vaikutteita useista eri kulttuureista. Ihmisiä ei myöskään lokeroitaisi kulttuurin pohjalta noudattamaan tiettyjä normeja, vaan kaikilla olisi samat mahdollisuudet ja vapaus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.  Nykyiset kulttuurien väliset ristiriidat pienenisivät, mikä todennäköisesti vähentäisi esimerkiksi sotimista, mikä tuskin kenenkään mielestä olisi huono asia.

Saarikiven kuvailu maailmasta, jossa ihmisillä on vain yksi kulttuuri, kieli ja identiteetti, on ylipäänsä äärimmäisen kärjistetty. En usko, että tällaista tilannetta kohdataan maapallolla ainakaan meidän elinaikanamme, ja tuskin koskaan. Vaikka niin joskus kävisikin, itse en kaikista menetyksistä huolimatta näkisi tilannetta maailmanloppuna. Se olisi eräänlainen maailman uudelleen syntyminen. Meillä olisi maailma, joka olisi ehkä nykyistä tylsempi ja yksitoikkoisempi, mutta toisaalta vapaampi ja tasa-vertaisempi elinympäristö. Murrosvaiheessa vanhoista kielistä ja kulttuureista luopumine aiheuttaa tuskaa, mutta kaipaisiko joku niitä todella sopeuduttuaan kaikille samanlaiseen, tasa-vertaiseen ympäristöön? Niin valitettavaa, kuin kulttuurien yhteensulautuminen toisaalta onkin, uskon sillä olevan pitkällä tähtäimellä enemmän positiivisia kuin negatiivia vaikutuksia.